perjantai 2. lokakuuta 2015

Hyvä keke - paha keke. Tarvitaanko kehityskeskusteluja?

Kehityskeskustelujen tarpeellisuudesta on viime aikoina virinnyt vilkasta keskustelua. Tarvitaanko niitä vai ei? Yksittäisenä johtamistemppuna ja huonosti toteutettuna kehityskeskustelut ovat aivan turhia. Hyvin toteutettuina taas ne ovat erittäin tarpeellinen osa johtamista.

Käytkö keken sellaisen henkilön kanssa joka pystyy
haastamaan sinut, ja löytämään potentiaalisi?
Hyvä kehityskeskustelu vaatii paljon. Pelkästään se, että toinen osapuolista valmistautuu, ei riitä. Molemmin puolin pöytää pitäisi olla samansuuntainen käsitys siitä mitä keskustelulla tavoitellaan ja miksi. Lisäksi pitäisi olla valmius käsitellä asioita avoimesti ja arvostaen. Helpommin sanottu kuin tehty. Omalle kohdalleni on sattunut niin hyviä kuin huonojakin kokemuksia. Toisinaan vika on ollut minussa toisinaan pöydän toisella puolen.

Arvostus ja sen näyttäminen ovat keken onnistumisessa mielestäni avainasemassa. Ellei molemminpuolista arvostusta ole tai sitä ei näytetä, mitään ei synny. Kekestä tulee tällöin lomakkeen läpikäymistilaisuus, jonka seurauksena voidaan todeta keke käydyksi, ei muuta. Pitäisi puhua niistä asioista, joista on kehittymisen kanalta tärkeää puhua, eikä vain mekaanisesti käydä HooÄrrän laatimaa lomaketta läpi. Näennäinen kehittymisasioista jutustelu ja omien lukkiutuneiden mielipiteiden varjossa pysytteleminen ei auta ketään! Näin sitä kuitenkin monissa paikoissa edelleen tehdään. Surullista!

Voiko kehityskeskustelun käydä jonkun muun kuin esimiehen kanssa?


Kuten edellisessä blogissani kirjoitin meillä ei ole esimiehiä. Kehityskeskustelut ovat silti osa johtamisjärjestelmäämme. Voiko siis kehityskeskustelun käydä jonkun muun kuin esimiehen kanssa? Miksi ei? Eikös sitä kannata puhua omasta kehittymisestään sellaisen ihmisen kanssa, jolla on jotain annettavaa, tai henkilön joka pystyy haastamaan sinut kehittymään ja löytämään potentiaalisi?

Samalla, kun luovuimme esimiehistä, otimme käyttöön sisäiset coachit. Jokaisella yrityksessämme työskentelevällä on mahdollisuus omaan coachiin, jonka kanssa voi kehittää itseään. Eikä tähän välttämättä tarvita ammatticoaheja, sparrailu avoimessa ja luottamuksellisessa hengessä on mitä parhain tapa kehittää ja kehittyä.

Jari Taipale, valmentaja


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti