maanantai 10. elokuuta 2015

Moka on lahja

Vaikutuin syvästi kummityttöni rippipapin konfirmaatiotilaisuudessa pitämästä puheesta. Hän ensin kiitti jokaista rippikoululaista leirille osallistumisesta, ja muistutti, että jokaisella oli ollut tärkeä rooli sen onnistumisessa. Hän pyysi rippikoululaisia kertomaan leiriltä oppimansa tärkeimmät asiat. Nuoret sanoivat kuin yhdestä suusta ”moka on lahja” ja ”erilaisuus on pop”. Ei minun rippikoulussani tällaisia opetettu, silloin oli ne kymmenen käskyä.

Tulipa mieleeni, että juuri näiden nuorten mainitsemien teemojen ympärillä me HRM Partnersilla esimiehiä ja johtoa valmennamme. Erilaisuuden ymmärtäminen ja sen hyödyntäminen organisaatioissa. Sallivampi sekä rohkeampi johtaminen mokia ja epäonnistumisia hyväksyvämmin loisi innovatiivisempaa ja sitoutuvampaa kulttuuria.

Huomasin Helsingin Sanomien mielipide-osastolta (7.8.) Kaisa Vuorisen ja Lotta Uusitalo-Malmivaaran kirjoituksen ”Omien vahvuuksien opetusta kouluihin”, joka sai hymyn huulilleni. Kirjoituksessa kerrottiin mm. että ”Helsingin yliopistossa on aloitettu tutkimus, jonka avulla tuotetaan oppimateriaalia vahvuuslähtöisen koulukulttuurin luomiseksi sekä yleis- että erityisopetuksen tarpeisiin. Hankkeen yhtenä päämääränä on auttaa oppilasta havaitsemaan realistisesti omat vahvuutensa ja uskaltamaan kirjoittaa työhakemukseensa vaikkapa olevansa maltillinen ja huumorintajuinen, erilaisiin näkökulmiin kykenevä johtajatyyppi.”

Me johtamisen, esimiestyön ja uravalmentajathan olemme työttömiä tämän Z sukupolven tullessa työelämään! Heille nämä asiat ovat itsestään selviä. Mieletöntä ja hienoa!

Rippijuhlien iloinen, rento, välitön ja positiivinen tunnelma jäi mieleeni. Jäin miettimään, missä vaiheessa niin kirkolliset tapahtumat kuin muukin elämässä tekeminen muuttuu formaalimmaksi, suorittavammaksi ja jäykemmäksi?

Tuleeko meidän johonkin ikään mennessä olla jotenkin ”fiksumpia” ja ”pätevämpiä”, ja mitä sellainen oleminen oikeastaan tarkoittaa? Miten saisimme työelämään lisää tuota samaa toisista välittävää, positiivista, rentoa ja välitöntä meininkiä? Mielestäni ne yritykset, jotka ovat onnistuneet luomaan tällaisen kulttuurin, menestyvätkin hyvin. Miten sinun ja minun tulisi ajatella ja toimia jatkossa toisin? Mikään ei muutu jos mikään ei muutu.

Löysin itsestäni filosofin...


Päivi Erkkilä, valmentaja




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti