maanantai 3. elokuuta 2015

Irtisanominen koskettaa aina

Keskustelimme uravalmennettaviemme kanssa workshopin tauolla työn päättymisestä ja sen erilaisista vaikutuksista muun muassa tunteisiin. Vuosia kestäneiden YT-uutisten virrassa työn päättyminen on arkipäiväistynyt ja lähtevistä ihmisistä puhutaan lukuina. Unohdetaan ihminen ja inhimillisyys.

Irtisanominen koskettaa aina. Se koskettaa juuri sitä yksittäistä ihmistä, jonka työ päättyy.

Inhimillisyyden puuttumisella irtisanomistilanteissa on kauaskantoiset vaikutukset. Itse näen työssäni vaikutukset irtisanotun henkisessä palautumisessa ja itsetunnossa. Joskus voi olla äärimmäisen vaikeaa kerätä ne itsetunnon rippeet, kun on poislakaistu olo. On surua, vihaa, katkeruutta, huolta ja joskus myös helpotusta.

Näiden erilaisten tunteiden vallassa on vaikea nähdä kokonaisuutta. Pienin askelin, pala kerrallaan itseä tutkiskellen ja hyväksymällä menneen, tulevaa lähdetään sitten rakentamaan. Joskus yksin ja joskus yhdessä, kuten meillä täällä.

Totesimmekin porukalla, että samassa tilanteessa olevien tuella ja keskusteluilla on suuri merkitys. Se tunne, ettei ole yksin ja että toinenkin miettii ja käy läpi aivan samanlaisia tunnemyrskyjä kuin itse, helpottaa.

Seuraavassa muutamia entisten valmennettaviemme, nyt uusissa töissä olevien mietteitä työnhakuprosessistaan: 

 ”Yli 50-vuotiaskin voi löytää nopeastikin uutta työtä kuten sain itse onneksi onnettomuudessa koeta. Tähän ikään mennessä on kontaktiverkosto yleensä kasvanut suhteellisen mittavaksi ja siitä on varmasti apua mahdollisen seuraavan askeleen kartoittamisessa. Irtisanominen on kova paikka eikä tunteiden vuoristoradalta varmastikaan voi välttyä. Itseluottamus ja omanarvontunto palautuvat sitten parhaiten oman aktiivisuuden kautta - työnhakuprosessisakin. Tietty nöyryys on hyvä säilyttää mukana mutta liika nöyristely ei toisaalta johda tulokseen. Balanssi on tärkeä. Oikea asenne on ihan must mitenkään väheksymättä huolellisesti tehtyjä dokumentteja (cv, some), jotka avaavat mahdollisuuden haastatteluihin eli seuraavalle kierrokselle.”





”Vaikeinta oli vaihe, josta puuttui fokus tulevaisuuteen - oli vain mennyt työpaikka ja 28 vuotta alan työkokemusta. Sen tunteen ja oman menneisyytensä ja irtisanomiseen liittyvien tuntojen kanssa on vain elettävä ja ne selvitettävä, jotta voi jatkaa eteenpäin innostunein mielin. Se vaatii aikaa. Onneksi asioita voi pohtia workshopeissa, jotka ovat tarpeeksi pieniä ja inhimillisiä. Asioita tulee pohdittua myös ns. uusien kollegojen kanssa. On uskomattoman hieno tunne, kun huomaa ettei menneisyys enää paina ja voi oikeasti katsoa tulevaisuuteen ja suunnitella jopa sitä.



Suorakontaktointi yrityksiin on varmasti tämän ajan toimitapa, joka kannattaa eniten. Se vie aikaa ja energiaa uskomattoman paljon, mutta on tehokkuudeltaan aivan omaa luokkaansa onnistuessaan. Itse olen nyt juuri 4 kuukauden valmennuksen päättyessä siinä vaiheessa, että olen suorakontaktoinut yrityksiä ja sain kutsun haastatteluun. Yritys kasvaa ja uutta tehtävää ollaan muodostamassa. Paikka ei ole missään avoinna. Katsotaan mitä huominen tuo tullessaan - voi olla, että löydän erittäin mielenkiintoisen uuden työn. Ainakin olen löytänyt uuden tavan hakea sitä. Olen saanut mahdollisuuden löytää työtä.”


”Kaikki informaatio kannattaa ottaa vastaan. Vanhojen työasioiden kertaaminen ja itsensä analysoiminen voi viedä pitkälle myös muulla kuin työrintamalla. Se on tavallaan välitilinpäätös, joka jokaisen kannattaisi tehdä jossain vaiheessa elämää. Meille tarjoutui tilaisuus siihen ikävän asian kautta, mutta lopputulos on varmasti kaikkea muuta kuin ikävä!”


Loppuun vielä S&S Consulting (suorahakutoimisto) resurssi-lehden kirjoitus ”Miten herätät rekrytoijan kiinnostuksen?” eli vinkkejä hakemuksen ja CV:n kirjoittamiseen.



Nina Smidtslund, uravalmentaja


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti