perjantai 8. heinäkuuta 2011

Lorvailua kiireisille

Luin työpaikan taukohuoneessa erään aikakausilehden pääkirjoitusta. Kirjoittajaa huoletti se, miten maamme talouspolitiikan suuntaviivat olivat päässeet haalistumaan ja vaati uudelta hallitukselta ratkaisuja. ”Ministereillä ei ole syytä lomailla yhtään.”

Olin niellä aamukahvini väärään kurkkuun. Miksi ratkaisu hankalaan tilanteeseen löytyisi siitä, että avainroolissa olevat jättävät kesälomansa väliin? Ja vielä: olla lomailematta lainkaan. Pääkirjoituksen tarjoama yksioikoinen ratkaisu hämmensi.

Etenevätkö asiat paremmin jatkuvalla tahkoamisella? Onko erityisesti pattitilanteissa pinnisteltävä entistä ankarammin? Neuvoisinko minä metsään eksynyttä mieluummin säntäämään hikihatussa eteenpäin vai pysähtymään karttansa ja kompassinsa ääreen? Eikö maalaisjärkikin sano, että kiireessä ei kannata hosua?

Olisiko hallitusneuvotteluiden uuvuttamilla ministereillä nyt syytä lomaan? Jos aivot eivät ehdi levätä, ei synny uusia ideoita (tai lääketieteelliseltä kannalta: hermosolut eivät muodosta uusia yhteyksiä) ja asia junnaa paikallaan. Kuka hyvänsä voi testata tämän asian tekemällä esimerkiksi viikon verran ylitöitä. Loppuviikosta tulokset ovat taatusti laihempia, kuin alkuviikosta, ihmisen ollessa vielä vireessä.

Olen ollut puolisen vuotta mukana tekemässä itsensä johtamista ja työhyvinvointia kehittävää verkkopalvelua. Palvelun idean voisi tiivistää näin: kun ihminen pysähtyy miettimään itseään, uraansa ja motivaattoreitaan, hän pääsee paremmin kärryille omasta tilanteestaan. Tilanteensa tasalla oleva ihminen etenee tehokkaammin ja tuloksellisemmin, myös työelämän kannalta.

Muutamia käyttäjiä on kuitenkin epäilyttänyt verkkopalvelumme harjoitusten vaatima pysähtyminen, sen on nähty varastavan aikaa muulta hyödylliseltä eli niin kutsutusti ”oikeilta töiltä”. Periaatteessa kyse on tismalleen samasta huolesta kuin pääkirjoituksessa: kun muutoinkin on jo hoppu, onko varaa ottaa taukoja?

Ehkä kyse on suomalaisessa työkulttuurissa leimahtaneesta uusluterilainen aallosta, joka lyhyellä tähtäimellä voi parantaa tuloksellisuutta mutta pitkällä aikavälillä polttaa tekijänsä loppuun.

Minä väitän (ja ohellani myös monet luovuus- ja unitutkijat), että tauot ja lepo ovat välttämättömiä. Mitä haasteellisempi tilanne, sitä edullisempaa on olla hyvin levännyt. Parhaimmat ratkaisutkin syntyvät yleensä taukojen aikana, levossa, silloin kun ei ole pakko puristaa niitä väen vängällä. Joskus kannattaa ottaa etäisyyttä ihan konkreettisesti. Kesälomareissulta, mökiltä tai ulkomailta katsottuna asiat saattavat hahmottua juohevammin, kuin halvaantumalla palaverihuoneen fläppitaulun ääreen.

Ehdotankin, että ministereille annetaan tänä vuonna lupa lomailla oikein kunnolla. Emme halua syksyllä lopen uupuneita ministereitä, vaan levännein aivoin lomalta palaavia ihmisiä.

Itsekin aion oikolukea tämän blogikirjoituksen vasta käytyäni lounastauolla.

Rentouttavaa kesälomaa mahdollisimman monille!

Meri Siippainen

P.S. Kaikille niille, jotka haluavat pitää luovia taukoja, suosittelen tutustumista Reflect-verkkopalveluun!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti