maanantai 18. huhtikuuta 2011

Erilaisuuden lahja

Minulta on usein kysytty, miten jaksan vetää samassa yrityksessä samaa valmennusta useita peräkkäin. Enkö kyllästy? Leipäänny?
Olin juuri valmentamassa erään organisaation esimiehiä aiheenani kehityskeskustelut ja valmennuksia oli kahtena päivänä peräkkäin. Sama paikka, sama ohjelma, mutta yhtä kaikki tuloksena oli hyvin erilaiset päivät.
Ensimmäisen ryhmän osallistujissa oli useita ekstrovertteja, jotka osallistuivat valmennuksen toteuttamiseen omalla panoksellaan, kommentoivat esitettyä ja rakensivat siltoja osallistujien kesken, jakoivat esimerkkejä elävästä elämästä, ja hauskuttivat muita. Valmentajana minun tärkein tehtäväni oli huolehti siitä, että asia eteni ja saimme käsitellyksi sovitut asiat, kuten tilaajan kanssa oli suunniteltu. Työtaakka oli kevyt ja helppo kantaa; homma hoitui lähes itsestään osallistujien valmentaessa yhteisvastuulla toinen toisiaan. Kun lopuksi pyysin ryhmää kertomaan yhden asian, jonka he ottavat mukaansa, mikä tuntui tärkeältä, mitä soveltavat työhönsä. Hienoja asioita nousi esiin, mutta silti pohdin, oliko mikään oikeasti ”osunut ja uponnut”.
Seuraavan ryhmän introvertit laittoivat valmentajan töihin, haastetta riitti läpi ohjelman. Silmistä näin, että jokainen osallistui pohtimalla syvällisesti. Yhteinen pöhinä tapahtui kaikessa rauhassa parityöskentelynä. Viimeinen kierros muistutti valmentajalle, mikä on interovertin valmennettavan oivalluksen taso. Syvällisiä juurevia ajatuksia siitä, mikä minusta tuntui tänään tärkeältä.
Jokainen oppii ja osallistuu tavallaan. Erilaisuus on valmentajalle suunnaton lahja. Ja sitä myötä yksikään valmennus ei ole samanlainen.
Pirta Aaltonen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti